Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

I Won`t Forget you..... Never

Nimi: I Won`t Forget you ...... never 
Luokitus: draama 
Paritus: ei ole 
Ikäsuositus: K-15 
Varoituksen sanoja: Voi olla rankkaa luettavaa.. kyseessä on Deanin kuolema........ 
Kommentti: Tämä tarina on tavallaan eri versio In my time of dying jaksosta. Ja idea tuli tähän unessa.. En omista Deania ja Samia. en käytä sarjan juonta tässä.. Lopussa lisäsin pari pätkää Within Temptationin Memories - kappaleesta pari pätkää 
Tekijä: Andrea 

Nuori ruskea hiuksinen, 193 cm ja sopusuhtainen mies katsoo kun lääkärit elvyttävät hänen vanhinta veljeään. Hän yrittää pidätellä kyyneleitä, mutta silmät kostuvat kuitenkin. Älä jätä minua Dean.. mies ajattelee. Miehen nimi on Sam Winchester. Sam ja hänen veljensä Dean myös heidän isänsä olivat olleeet rajussa kolarissa edellisviikolla. Deanin huonoon tilan pääsyy on demoni, joka oli tappanut veljesten äidin ja samin tyttöystävän. "Sinusrytmi palasi. " hoitaja sanoo. "hyvin tehty. "lääkäri sanoo. Kaikki lähtevät. Hoitaja viimeistelee ennenkuin poistuu. (Sam kertoo) Kävelen Deanin vuoteen äärelle. Laitteissa kulkee viivoja, jotka kertovat elämästä. Katson häntä, mutta en nähnyt Deanin henkeä joka seisoo vuoteen vierellä. - Älä viitsi Sammy. Kyllä minä selviän. Dean sanoo, mutta en kuule häntä. Dean katsoo Samia, pikkuveli on aivan maassa. Silmät ovat koostuneet kyynelistä. - Mikset tee mitään? Missä isä on? Dean kysyy, saamatta vastausta. Kävelen huoneesta. Sairaalassa on normaalin arjen kiire. Ihmisiä rientää eri suuntiin. Hengittelen, palaan Deanin vuoteen vierelle. Valvon ja rukoilen, että Dean heräisi. Sanoisi, että kaikki on hyvin. Kellon viisarit kulkevat eteenpäin. Kävin ainoastaan syömässä. Isää ei näkynyt silloinkaan. John oli lähtenyt sairaalan ullakolle kutsuakseen Demonin. John ei tiennyt,että mihinkään muuhun oljenkorteen olisi nyt tarttunut. Päivä on kääntymässä iltaan. Dean näkee nuoren naisen. - Olet paremman näköinen, kuin edellinen. Dean sanoo. - Tulin hakemaan sinua. Nyt on sinun aikasi. nainen sanoo, kohottaen kätensä Deania kohden. Dean epäröi. Sam oli viimeksi tehnyt kaikkensa hänen vuokseen, mutta miksi Sammy ei tehnyt nyt mitään ja missä isäkin on? Dean katsoo naista ja veljeään. 
Ilta on hämärtynyt. Säpsähdän hereille, kun laitteet alkavat piiiiiip - ääntä. Laitteet alkavat näyttää suoraa viivaa. Riennän ovelle. "Tulkaa apuun! " huudan, ääneni on murtua. Lääkäri ja muutama hoitaja rientävät huoneeseen. "sydänpysähdys! Anturat! 180 juolea! "tri Ross huutaa, ottaen anturat. Kävelen taaemmas. " Irti! " tri Ross huutaa. Lääkärit jatkavat vartin ajan. Punahiuksinen hoitaja pudistaa päätään apeana.Hän saa vaivoin sanotuksi " Greg. Me Menetimme hänet. " Ross antaa anturat pois. " kuolin aika 17:00. " Ross sanoo, katsoen kelloaan. Hoitaja sammuttaa laitteet. Katson järkyttyneenä. , hengittelen, käteni tärisevät. Olen purskahtamaisillani itkuun. Ross auttaa minut istumaan tuolille. - "Otan osaa. Veljesi kuoli äkilliseen sydämen pysähtymiseen........................ Minun on mentävä, mutta olen tuossa lähellä." Ross sanoo. Nyökyttelen. Itken, peitän kasvoni käsiini. Ross lähtee. Ross törmää portaissa Johniin. "mr. Winchester. poikanne kuoli äsken." Ross sanoo. "Valehtelet!" John sanoo. Ross pudistää päätään. John rientää Deanin huoneelle. Deanin ruumiin ylle on vedetty valkoinen lakana. Sam itkee. John kävelee lamaantunein askelin esikoispoikansa ruumiin luo (John kertoo) Nostan lakanaa. Dean näyttää vain nukkuvan, mutta ikiunta. "Anna anteeksi Dean. minä epäonnistuin. . Olet minulle rakas, kuten veljesikin. Voikumpa olisin saanut sanoa sen sinulle." sanon, ääneni on murtua. 
Lähden, Sam rientää perääni. " Älä lähde isä! Älä sinäkin jätä minua!" Sam huutaa perääni, ääni itkuisena. Riennän ulos sairaalasta,vaikka käteni on paketissa. Juoksen, kunnes pysähdyn puiston penkille. Tasaan hengityksen, tunnen silmieni kostuvan. Pyyhin silmäkulmaani. Minun olisi suojeltava nyt Samia, mutta pystynkö siihen? Kauhea syyllisyyden tunto painaa mieltäni. Deanin sanat kaukuvat mielessäni Isä, älä anna sen tappaa minua. Alan itkeä, peitän kasvoni käsiini. Hengitän syvään. Maryn kuoleman aikaan, en itkenyt. Poikani 
pitivät minut järjissäni ja antoivat minulle syyn elää. En palaa sairalaalle. Lähden kävelemään eteenpäin. 
Itse paskiaista. Ei näkyisi vähään aikaan. Merkit kertoivat. 
Sairaalassa (Sam kertoo) 
Kerään Deanin tavarat hiljaisena. 
tri. Ross sanoi,että saisin ruumiin pian haudattavaksi. Tiesin,että Dean halusi polttohautauksen. Olimme puhuneet siitä ihan ohi mennen. Minun on hengitettävä syvään, että saisin kerättyä tavarat kassiin. Enkä tiennyt, että mitä tekisin Impalalle joka on melkein lunastuskunnossa. Korjaan on. Kävelen ulos sairaalasta. Minulla oli vaikea uskoa sitä. Etsin lähimmän majatalon, josta otan huoneen. " huone yhdelle. " saan sanotuksi. "toki. Anteeksi, jos kysyn mutta mitä sinulle on sattunut? olet niin allapäin. " suklaaruskeahiuksinen nainen sanoo, ottaen avaimen naulasta. "Veljeni kuoli kolarissa. " sanon. " Otan osaa.. Monta yötä?" nainen sanoo. " kaksi yötä. ensi alkuun.. en osaa sanoa." sanon. " no maksa myöhemmin." nainen sanoo, antaen avaimen. Katson naisen nimen tämän nimikyltistä, naisen nimi on Sara. " Kiitos Sara. " sanon. "Jos haluat juttuseuraa niin löydät minut täältä. olen siihen kahteentoista." Sara sanoo. " Pidetään mielessä. "sanon, kun lähden kävelemään kohti portaita ja ylös. Huoneeni on käytävän perimmäinen.Aukaisen oven. Heitän laukun sohvalle. Kävelen jääkaapille, joka on täytetty onneksi. Otan oluen, juon pitkän kulauksen. Kävelen ruskealle kangassohvalle, johon istahdan. Deanin kännykkä alkaa soida. Tuttu sävelmä kaukuu, annan sen soida. Sekin olisi edessä. muille kertominen.. Nukahdan kyyneliini.. Unessa Näen Deanin.Seisomme meren rannalla.Deanilla on yllään valkoinen asu. Dean seisoo rannan tuntumassa,että vesi huuhtoo 
hänen paljaita jalkojaan. Dean nostaa katseensa minuun. 
"Anna anteeksi Sammy. Minä en jaksanut enään." Dean sanoo. 
"Minä en tiennyt, että mitä tekisin! Isäkin oli ties missä.. Miksi nyt?" sanon. "En syytä sinua enään mistään Sammy. Älä itke vuokseni, Se olisi tapahtunut muutenkin. Joskus.......... Pyydän vain anteeksi antoasi..... Äläkä syytä itseäsi... minä pyydän. " Dean sanoo. 
" Saat anteeksi.. Minulla on sinua kauhea ikävä jo nyt.... en syyllistä. " sanon. Deanin väsyneille kasvoille levisi pienoinen hymy. " Älä huoli Sammy. olen luonasi aina, vaikka et näkisikään. Minä lupaan hakea sinut itse, kun oma aikasi tulee." Dean sanoo. 
" Tuohan lohduttaa. sanon.. " 

Herään, kun Sara herättelee minua. - Anteeksi.. ajattelin herättää, kun valitit unissasi. näitkö pahaa unta? Sara kysyy. - En. Ei se mitään. 
sanon. 

Together In All These Memories 
I See Your Smile 
All The Memories I Hold Dear 


En tiennyt,että mikä minuun oikein tuli. Suutelemme, Sara olisi mennyt eteenpäin. Työnnän Saran kauemmas. "en pysty nyt....." sanon. "Anteeksi.. " Sara sanoo, lähtien ulos. Mutta katsomme toisiimme pitkään ennenkuin Sara katoaa ovesta. Ei nyt.. 
Pari päivää myöhemmin, Ilta hämärissä... Sytytän alustan. 

Made Me A Promise I'd Try 
To Find My Way Back In This Life 
I Hope There Is A Way 
To Give Me A Sign You're Okay 
Reminds Me Again 
It's Worth It All 
So I Can Go Home 


Katselen kauempaa, kuin liekit alkavaat niellä puuta ja pian tuli on täydessä roihussaan. Sara oli tullut seurakseni. Sarakin oli menettänyt oman veljensä kuukautta aikaisemmin. Sara ottaa minua kädestä, kun katselemme liekkejä. Deanin amuletti roikkuu kaulassani. Päätin korjauttaa Impalan entiselleen. Olihan minulla nyt aikaa odottaa.... lähetin Saran ensiksi takaisin majatalolle. Katson liekkejä, otan amuletin kaulastani ja heitän sen liekkeihin. "hyvästi Dean.. En unohda sinua koskaan.. Elät muistoissani iäti. Tai ainakin toivon.. " sanon, itsekseni. pyyhi silmä kulmaani kyyneleistäni.. Odotan,että tuli on sammunut.. Seison vielä pitkään senkin jälkeen. Lähden lopulta. 
En katso enään taakseni, mutta mikään ei voisi korvata sitä tyhjyyttä sisälleni jonka veljeni poismeno aiheutti. Eikä tätä ikävää... Sara odottaa minua autollaan. Ehkä on vielä toivoa...

©2018 Andrean Road House - Suomenkielinen Supernatural - fanisivusto - suntuubi.com